2/23/2014

Kengännauhoja ja villalankaa



Lupailin esitteleväni syksyn kudonnan kurssin kokeilutilkut, joten tässä ne nyt olisivat lähikuvina ja selitettyinä. Tehtävänantona oli kokeilla erilaisia sidoksia tietokoneisiin yhdistetyillä kangaspuilla erilaisista materiaaleista. Käytimme tietokoneohjattuja puita, koska niillä erilaisten sidosten kokeilu oli nopeampaa, kun vältyimme polkusten sidonnan muuttamiselta. Koneet tekivät sen puolestamme. Loimeksi kaikki saivat vähintään kaksivärisen ohuemman puuvillaloimen. Tämän loimen raidoituksen suunnitteli minun kanssani samoja puita käyttänyt opiskelija.

Tilkkujen tekeminen oli hauskaa, mutta työlästä. Monesti innostuksissaan tuli keksittyä joku aivan mahtava sidos, jota helposti kutoi kymmenenkin senttiä ennen kuin huomasi, etteivät kaikki loimilangat suunnitteluvirheen takia sitoudu työhön. Näiden harjoitusten jälkeen samaa mokaa ei todellakaan tule toistettua... Kudonta oli minulle tilkkujen tekemisen alussa täysin vierasta, mutta pääsin nopeasti hommaan sisälle, kunhan olin ensin väkertänyt ensimmäistä tilkkua melkein puoli metriä. Kuteen oikean tiheyden ja rennomman otteen löytymisen jälkeen kudoin hurjaa vauhtia kymmenen tilkkua, eli vähintään kaksi metriä.

Eniten tykkäsin palttinalla kudostusta kultaista lurexlankaa ja paksua moninkertaisena villalankaa yhdistävästä tilkusta. Siitä olisi saanut upean joulupöytään sopivan kaitaliinan. Eniten päänvaivaa ja vähiten innostusta tuotti ensimmäinen tilkku huonojen värivalintojen takia. Siniseen taittava vaaleanlila ja mustavalkoinen eivät olleet se kaunein yhdistelmä, mutta otin tilkun silti mukaan kurssityöhön.


Kärkipoljettua toimikasta mohairsekoitelangalla, jossa oli mukana kiiltävä säie.


Toimikasta taas poljennalla muunnellen liukuvärjätystä villasekoitelangasta.


Palttinaa lurexlangasta, välissä moninkertaista paksua villalankaa.


Siksak-kuvioita yksisäikeisellä paksulla puuvillalangalla ja helmipoimintaa villasekoitelangalla.


Sama tilkku nurjalta puolelta.


Kuderipsiä merseroidulla puuvillalangalla ja mohairlankaa muistuttavalla liukuvärjätyllä villasekoitteella.


Sidontaa muuttamalla toteutettuja kuvioita pörröisestä villasekoitteesta.


Raesidosta mohairsekoitelangoilla.


Palttinaa hyvin ohuella trikookuteella, kengännauhoilla ja erilaisilla vaatteista leikatuilla nauhoilla. Tämä näyttäisi hauskalta mattona, jos materiaalia olisi riittävästi!


Palttinaa ohuella lurexlangalla ja panamaa kullan värisellä tekokuitulangalla.


Palttinaa punaisella mohairsekoitteella, VHS-nauhalla ja narumaisella puuvillalangalla.

Different materials and weawing.

2/19/2014

rouva Palojärvi


Tässä vähän aikaa sitten oli kovasti kiirettä ja paljon järjesteltävää. Piti muistaa lähettää kutsuja tärkeään tapahtumaan pienelle joukolle sukulaisia, tuttavia ja ystäviä, tilata ja valmistaa tarjoilut, ehtiä ommella vaate, jota käyttäisin vain kerran elämässäni sekä muistaa ottaa tärkeä paperi ja sormukset mukaan sen ison päivän aamuna. Muistettiin kaikki ja oltiin hullun onnellisia. Nyt kaverit härnäävät kutsumalla minua rouva Palojärveksi, koska he tietävät, että en ole vielä tottunut siihen, että minua sanotaan rouvaksi tai vaimoksi.


Vasta vihkimisen ja kahvittelun jälkeen kuvattavana ollessani muistin, että en ollut nukkunut edellisenä yönä kovinkaan montaa tuntia. Pelkäsin näyttäväni kuvissa väsyneeltä, mutta huoleni oli turha, koska niitä hassuja ilmeitä olikin joukossa vain muutama. Hymyilin leveästi vaikka kuinka monessa otoksessa. Näihin blogia varten mekosta otettuihin kuviin poseeratessa meinasi naama jo krampata pitkään jatkuneen hymyilyn jälkeen.

Tässä kuvassa yritän ylpeänä esitellä kasvavaa vauvamahaa, mutta maha näyttää peittyvän mekon laskosten alle aika tehokkaasti. Monissa muissa kuvissa se näkyi todella hyvin, mutta nuo muut, joissa esiintyy vieraitamme, taidan säästää ihan perhealbumia varten.


Pieneen ja kauniiseen tilaisuuteen sopi yksinkertainen ja vähäeleinen hääpuku. Mekkoni keräsi paljon ihasteluja ja ihmettelyitä. Voisin sanoa väkertäneeni sen kasaan kolmessa tai neljässä päivässä. Kaikki muu järjestely vei paljon energiaa, mutta saatoin luottaa taitoihini ja työskentelyn nopeuteeni sen verran, että aloitin mekon tekemisen vasta vajaa pari viikkoa ennen häitä. Yläosan kaavoihin käytin pohjana Modan 6/2008 tulppaanimekon (malli 2) kaavoja. Helman sovelsin itse suorakaiteen muotoisista kappaleista, jotka laskostin edestä ja takaa mahan muotoa mukaillen. Raskaana ollessa mahan muodossa on paljon muutoksia pelkästään vuorokaudenkin sisällä niin paljon, että tilaa sai jättää helmaan todella paljon.

Olen todella tyytyväinen pukuun, sillä se näyttää kauniilta sekä ulkoa että sisältä päin. Kokeilin tätä mekkoa tehdessä ensimmäistä kertaa vaatteen vuorittamista! Mekossa on yhteensä kaksi kerrosta luonnonvalkoista satiinia, joista toinen toimi vuorina, ja päällimmäisenä vielä valkoinen sifonki rauhoittamassa satiinin kiiltoa. Satiinihelman yli ulottuva sifonki teki mekosta muutenkin kevyemmän ja helmasta elävämmän. Satiinisen vuorin liukkauden ansiosta mekko helppo pukea päälle juhlakampausta ja meikkejä vahingoittamatta. Ihoa vasten ollut satiini sai mekon myös laskeutumaan nätisti. Mekon koristeiluihin käytin paksua pitsiä, josta leikkelin saksilla improvisoiden kaksi epäsymmetristä kuviota eteen ja kaksi taakse selkään. Pitsit ompelin mekkoon kiinni käsin niin, että osa kukista rikkoo pääntien tasaisen reunan. Näin pitseistä tuli kuin koruja.

Lämmikkeeksi ostettu jakku löytyi uutena Vero Modasta. Moni epäili senkin olevan minun käsialaani.


Hääkimpun heitto oli odotettu ohjelmanumero. Kukkakimppu lensi tyylikkäästi suoraan siskoni käteen! Seuraavia häitä ja hääpukuprojekteja tässä odotellaan. No ei, vitsi vitsi. Katsotaan suostuuko sisko sitten joskus edes ottamaan minulta ompelupalvelua vastaan, vai haluaako hän ommella pukunsa itse. ;)

*Kaulakoru saatu työn ja blogin kautta.

2/12/2014

Keittiöjuttuja

Neulon monesti varastoon kaikenlaisia kokeiluita ja lahjaideoita. Yleensä nämä pienet neuleet jäävät esittelemättä blogissa, koska saatan tehdä samaa laatua vain yhden kappaleen ja tuntuisi hassulta blogata ainoastaan yhden patalapun tai tiskirätin kuvaa. Tuossa vuoden vaihteessa kaivelin taas esille viime vuoden toteutuksiani, joista osan piti mennä joululahjoiksi, mutta jotka jäivätkin vielä odottamaan uutta omistajaa.

Aloitetaan keittiöjutuista:


Patalaput syntyivät kirjoneuleella Novitan Hanko-langasta. Nämä voisin pitää itse, mutta koska värit riitelevät sisustuksemme kanssa, taidan odottaa jonkun kaverin tupareita. Olisi sääli, jos patalaput meillä vain hukkuisivat muiden keittiötekstiilien sekaan ja koko idea keittiön väripilkuista katoaisi.


Valkoinen patalappu on suloisen pehmeä ja pumpulinen - ja menee takuuvarmasti sotkuun. Mutta olisihan se aika ihana jossain hempeän sävyisessä sisustuksessa. Oranssi tiskirätti saattaa tulla meille käyttöön (vaikka sekään ei sovi limenvihreää ja turkoosia yhdistelevään sisustukseemme) vauvan syntymän jälkeen, kun keittiöön alkaa ilmestymään enemmän sotkuja ja tarvitsemme lisää pyykkäysvaraa rätteihin.

Molemmat kuvan keittiöjutuista on toteutettu jämälangoista.

Some random things for kitchen.