6/26/2013

Ihanat Inkerit



Eevan sukkavakka



Olen aivan innoissani suunnittelemieni Inkeri-sukkien saamasta suosiosta. Aina välillä törmään ohjeella tehtyihin sukkiin, säärystimiin ja muihin sovelluksiin blogeja lukiessani. Tässä muutamia esimerkkejä muiden neulomista Inkereistä. Vähänkö ihania! ♥  Kiitokset bloggareille kuvien lainaamisesta! 
 
Jos teiltä muiltakin löytyy itse neulotut Inkerit ja kuviakin niistä, laittakaa ihmeessä sähköpostia osoitteeseen siskoneule@gmail.com, että saadaan toinenkin pieni Inkeri-galleria pystyyn!

PS. Blogin FB-sivulla on näköjään jo yli 100 tykkäystä. Haluaisitteko sen kunniaksi blogiin jotain spesiaalia? Toive- tai kysymyspostausta, neuleohjetta, haastetta? Ideoita saa heitellä!

6/19/2013

Salainen villasukkaystävä, osa 2


Nolo neulebloggaaja! Kuvasin Aamukahvilla-blogin villasukkatempaukseen tekemäni sukat jo ajat sitten, mutta enköhän minä sitten unohtanut pistää kuvat blogiin. Päätin siis osallistua tempaukseen ohuemmilla sukilla, jotka sopivat niin paljaaseen jalkaan kuin tennareidenkin sisään. Nallesta neulottuja sukkien luulisi olevan ominaisuuksiltaan sellaiset, että ne jalassa voi yhtä hyvin hengailla kotona tai lähteä sateella kumpparit jalassa festareille.

Oli muuten helppoa neuloa, kun sukkien saajan koko oli täsmälleen sama kuin omani!

6/17/2013

Oivalluksia

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääsykokeet ovat jänniä. Ensin niihin luetaan viikkotolkulla kuin uusiin ylioppilaskokeisiin valmistautuen ja sitten kaikki viikkojen aikana opittu asia kirjoitetaan parissa tunnissa paperille. Koeosuutta jännempää on kuitenkin mahdollisessa tulevassa koulussa käyminen. Joihinkin kaipaa jo pari päivää kestäneiden pääsykokeiden jälkeen ja toisista rakennuksista huomaa heti ovesta sisään astuessaan, että tämä ei ole minun paikkani. Eräistäkin kokeista poistuin sanaakaan paperille kirjoittamatta. Ei vaan tuntunut yhtään minun jutultani.


Pääsykokeissa saattaa oivaltaa myös jotain sellaistakin, mitä ei osannut etukäteen odottaa. Metropolian tekstiilisuunnittelun pääsykokeissa halusin virkata, mutta koska tehtävänanto ei sallinut virkkuukoukun käyttöä, minun piti olla luova ja soveltaa itselleni sopiva virkkaustapa vain omia käsiä apuna käyttäen. Syntyi hauska tekniikka, jota pitikin kotona päästä kokeilemaan toisenlaiselle pohjalle, rannerenkaaseen. Pääsykokeissa tein tällä tekniikalla yksityiskohdan matonkuteesta tekemääni avaimenperään ja paksulla langalla tehtynä kuvio toistui vieläkin selkeämmin. Tekniikka onnistuu matonkuteella ihan sorminkin, mutta ohuella langalla suosittelen tietenkin käyttämään virkkuukoukkua. Koska pääsin pääsykokeissa tätä tekniikkaa kehitellessä niin jännän äärelle, haluan jakaa tämän oivalluksen myös täällä blogissa. Eihän sitä tiedä vaikka joku muukin inspiroituisi tästä.


Selkeyden vuoksi näytän tässä tekniikan sukkapuikon päälle virkattuna. Tekniikkaa voisi soveltaa rannerenkaan päällystämisen lisäksi vaikka minkälaisiin pohjiin, kunhan virkatun "putken" alku- ja loppupäät saadaan kiinnitettyä tiukasti pohjaan, esimerkiksi liimalla. Rannerenkaassa kiinnitys tehdään lopuksi virkatun putken alkupäähän piilosilmukalla.

Aloita tekemällä langasta lenkki pohjan ali ja työnnä virkkuukoukku lenkistä läpi.


Nappaa lanka pohjan yli ja tee langan hännällä pieni solmu, ettei häntä karkaa.


Ota lenkki pohjan ali, vie virkkuukoukku sen läpi ja vedä lenkki koukulla olevan silmukan läpi. Käytän tästä myöhemmin nimitystä ketjusilmukan virkkaus pohjan ali.


Virkkaa yksi ketjusilmukka niin, että otat langan koukulle pohjan yli.


Virkkaa tästä eteenpäin vuorotellen ketjusilmukoita pohjan ali ja yli. Näin syntyvä siksak-kuvio on todella joustavaa ja voit säädellä sitä virkkaamiesi silmukoiden kireyttä tai löysyyttä lisäämällä. Rannerengasta virkatessasi venytä virkattua kuviota aika ajoin, ettet virkkaa päällisestä liian löysää. Virkattu pinta on muuten ihan hauskan näköinen pohjan alapuoleltakin, sillä sinnekin muodostuu toisenlainen siksak-kuvio. Langanpäät kannattaa päätellä neulalla kuvion sekaan. Minä tosin olin laiska ja solmin rannerenkaan kaksi langanpäätä tiukasti umpisolmulla yhteen...

6/06/2013

Uusia kesäisiä neuleohjeita


Ohje Yhteishyvä.fi-sivustolla

Kesä näkyy nyt Yhteishyvän sivuilla. Isompi ihminen voi neuloa itselleen kirjoneuleisen rantakassin, mutta perheen pienimmälle kannattaa varmaan neuloa vielä villatossut, ettei Suomen kesä pääse yllättämään viileillä illoillaan. Nämä pienet tossukat pääsivät jonkin aikaa sitten postissa ei ehkä vielä niin ajankohtaisen pöllöasun kanssa toiseen kaupunkiin odottamaan erään pienen pojan syntymää. Pienokainen syntyy pian, eikä tuleva kummitäti millään malttaisi odottaa hänen tapaamistaan.


Ohje Yhteishyvä.fi-sivustolla

6/03/2013

Lakkiaiset

Lauantaina pääsin viimein juhlimaan lakkiaisia. Edeltävä viikko tuntui vuoroin liian pitkältä ja liian lyhyeltä, kun tuskailin, miten saan tehtyä kaiken ajoissa valmiiksi. Virkattu lakki valmistuikin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä puoli kolmen aikaan, koska lippa ei millään meinannut näyttää oikeanlaiselta. Mekonkin helman viimeistelin torstai-iltana, päivää ennen ylioppilaskuvien ottoa. Ihan ajallaan siis kuitenkin. Perjantain ja lauantain välinen yö taas meni keittiössä häärätessä, kun piti leipoa vielä kaksi suolaista piirakkaa täysin gluteenittomaan pohjaan. Lauantaiaamunakaan ei kiireeltä vältytty, koska vaikka olin kohtuullisen ajoissa kampaajani varannut, onnistuin saamaan ajan vasta kello yhdeksäksi ja koululla kuitenkin piti olla jo varttia vaille kymmenen. Sellaista se elämä on.


Kuten jo aiemmin mainitsin, päätin tehdä lakkini itse ja tekniikassa päädyin virkkaukseen. Virkattu lakki herätti paljon hilpeyttä opettajissa ja muissa oppilaissa. Kerkesi yksi oppilaskin perjantaisissa harjoituksissa kommentoimaan, että lakkini on jokseenkin epäkorrekti, mutta otin sen vain kohteliaisuutena. En ymmärrä miksi minun olisi pitänyt valita kahden valmistajan ja matta- tai kiiltävälippaisen lakin väliltä. Eihän neulesuunnittelijalla muutenkaan voi olla mitään muuta, kuin itse tehty asu näin tärkeänä päivänä!

Ylioppilaslakkiini halusin ehdottomasti himmeästi kiiltävää ja napakkaa Novitan Kaste-lankaa. Mattapintainen lanka ei olisi ollut yhtä juhlava vaihtoehto. Vaikka kaikkien muiden lakit olivatkin kiiltävän valkoisia, valitsin itse "käytetyn näköisen" luonnonvalkoisen, koska se sopi paljon paremmin kerman väriseen pitsikankaaseen, jota mekossani käytin. Reunuksen ja lipan virkkasin saman valmistajan pikkuisen ohuemmasta bambulangasta, joten lakkiin tuli sopivasti napakkuutta. Kertaakaan se ei tippunut päästä, mutta välillä sitä sai asetella, kun puuvillalanka ei aivan heti antanut periksi ja muotoutunut pään mukaan. Isän ottamassa kuvassa vähän naurattaa, kun kampaus ei mennytkään yksiin syvän mallisen lakin kanssa. Piti ihan kiskoa pipo korviin asti, kun toiset vain laskivat lakit päähänsä. Lakin lyyra on muuten mummin kätköistä löydetty. Mummi muisteli, että se voisi olla peräisin jopa 30-luvulta.


Näitä kuvia katsellessa voin todeta, että kannatti valita vaalean väriset kankaat mekkoon! Kerman värinen pitsi ja hento minttu olivat jo kaupassa hieno yhdistelmä, mutta juhlasalissa tämä mekko päällä tuli oikea kevätjuhlafiilis. Tiedättekö sellainen, mihin kuuluvat koivut, sinertävä luonnonvalo, kiharat hiukset ja punaiset ruusut? Noh, niin minä ainakin itse olen aina kevätjuhlat kokenut.


Tyytyväistä tuoretta ylioppilasta hymyilyttää ja syystäkin. Hyvät arvosanat ja kaksi täysin yllättänyttä stipendiä lämmittivät mieltä. Yhtään laudaturia en saanut, mutta se ei harmita. Eivät ne eximiat ja magnatkaan huonoja ole, varsinkin kun voin myöntää menneeni kirjoituksiin keväälläkin lukematta. Biologia taisi olla ainoa, johon kertasin selaamalla kirjat kertaalleen läpi, mutta se meneekin ensi syksynä uusintaan. Siihen aineeseen olisi kannattanut panostaa, kun pientä nippelitietoa tarvittiin ja paljon. Katsotaan, mitä minä siitä sitten saan, kun nyt en ollut aivan tyytyväinen arvosanaani.


Koululta ajeltiin iltapäiväksi maalaismaisemiin äidin luo juhlimaan minun juhliani, poikaystäväni taas lähti omaan lapsuuden kotiinsa. Ei meidän opiskelijakaksiossa mitään isompia juhlia järjestetä - eikä varsinkaan tuplana. Kymmenen vieraan illanistujaisissakin täytyy avata kaikki tuuletusikkunat, ettei happi lopu. Toisaalta oli muutenkin kiva lähteä äidin kotiin juhlimaan, kun maaseudulla on iso piha ja oma rauha. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja mukavat. Vieraita oli paljon ja kaikki viihtyivät. Ruokaa oli liikaa ja täytekakkua on vieläkin jääkaapissa. Joka päivä täytekakkupäivä... En valita!
Tarjoiluja tehtiin paljon itse ja kakut sekä gluteenittomat keksit tilasin poikaystävän pikkusiskolta. Aivan mielettömiä kakkuja koristeineen! Katsokaa tuota alemmin kuvan sokerista tehtyä hopean väristä lyyraakin! Vau!



Ihanaa kesää ja paljon onnea kaikille valmistuneille! Ja onnea pääsykokeisiin kaikille jatko-opintoihin pyrkiville! Minulla pääsykokeet jatkuvat vielä ensi viikollakin, mutta sitten alkaakin vain (kesä)työn täyteinen kesä!